Tämä seuraava lisäys nyt menee sillä tavalla hassusti, että se on tavallaan se teksti, minkä pitäisi olla ”etusivun” paikalla, mutta ei kai se nyt ole niin justiinsa, tämä on kuitenkin tavallaan taustatiedoksi…
Siispä:
Olen Jari Pitkänen, 35-vuotias Rääkkyläläinen. Siis jo IKÄMIES! Ainakin urheilusarjojen mukaan, ihanhan tässä muuten ollaan vielä pentuhuimia. Joo, alan pitämään varmaankin Suomen ainoaa yhdistettyä treeni- ja laihdutusblogia. Siis ainoaa niiden tuhannen jo olemassa olevan lisäksi, nuo asiathan kun eivät sillai kulje käsi kädessä.
Olen aina ollut kunnostani huolehtiva mies. Tai en nyt ehkä IHAN aina, lapsena olin karkeastikin ylipainoinen, mutta lukiota edeltävänä vuotena laihdutin melkein 30 kiloa ja hommasin vähän lihastakin, siis en ole ihan ensimmäistä kertaa laihduttamassa. Olen elämäni aikana laihduttanut varmaankin 300 kiloa, joka ainoa kerta sillä ajatuksella, että ”nyt ne muuten lähtivät pysyvästi!” Painoni on heitellyt missä tahansa sen lukion alun alimmillaan 72 kilon (tuolloinhan pituuskasvuni oli jo pysähtynyt joten tuo voidaan kai laskea mukaan) ja vuosituhannen vaihteen pahimmillaan 132 kilon välillä, tämän hetkinen lukema on 115 kilogrammaa.
Siis 115 kiloa. Se nyt olisi muuten ihan normaali aikuisen miehen paino, mutta kun minä olen niin hemmetin lyhyt, VAIN 172. Se, että jäin pers’jalkaiseksi, on ihan geenien syytä, eivät ole isä ja äitikään mitään koripalloilijoita. Minä olen viimeisen viisitoista vuotta pitänyt painorajana tuota sataa kiloa, painon ei tarvitse olla juuri sen yli muttei allekaan. Aikuinen mies painaa sata kiloa, piste. No joo, nyt olen siis tuossakin periaatteessani ottanut vähän taka-askeleita, onko sen PAKKO olla se satanen, kai sitä nyt pärjää vähemmälläkin? Oma ruumiinrakenteeni on sentyyppinen, etten tule KOSKAAN olemaan pituus-paino-suhteeltani käyrien mukainen, jos mentäisiin noiden hemmetin käyrien mukaan, ihannepainoni olisi 68 kiloa! Ja lihasmassa kuitenkin painaa enemmän kuin veltto löllö, senhän nyt tietää jokainen, joten minun treenitaustallani joku 90 kiloa olisi ihan helkkarin hyvä paino JA SEN OTANKIN SIIS TAVOITTEEKSI. Näillä sanoilla.
Sairaalassa ollessani alin painoni oli 88 kiloa, silloin oli nimittäin poijjaat hoikka olo, ei ollut turhaa makkaraa mitenkään liiaksi asti. Tosin ehkä tuo paino nyt ei ole ihan vertailukelpoinen, koska en halvauksen takia voinut ollenkaan jännittää kehon oikean puoliskon lihaksistoa, ja vasurikin kun oli ollut siinä kipsissä ja kaikkea, mutta esim. hartiat, ennen kaikkea epäkkäät, alkoivat jo näyttää vähän edes joltakin. Tässä seuraavien kuukausien aikana toivon mukaan liiat makkarat häviävät, tai ainakin vähenevät aika merkittävästi nykyisestäkin olemuksestani. Tulen elämäni toiseksi pisimmältä treenitauolta, mutta jos ei lasketa aikaa, jolloin en pystynyt treenaamaan olosuhteiden pakosta tai tarkemmin sanottuna fysiikkani takia, on tämä viimeinen ollut elämäni PISIN jakso ilman treeniä. Vaikka se nyt ei ole ollutkaan kuin aika tarkalleen kaksi kuukautta, sen on aika nyt siis loppua. Olin tuossa parin vuoden aikajänteellä myös kuuden kuukauden jakson ilman OMAA treeniä, tähän nyt ei tietty lasketa mukaan fysioterapioita, mutta ilman niitäkin olin melkein neljä kuukautta, joten on tässä tauolla oltu ennenkin. Mutta kuten sanoin, ei koskaan näin pitkällä paussilla OMASTA TAHDOSTANI. Päivätyöstä sairaslomalle väsymyksen takia jäätyäni päätin, että salille mennään vasta sitten, kun sieltä ei enää osata olla poissa, ja nyt on se aika.
Treenauksessani olen aina keskittynyt voiman hankintaan, en juurikaan kestävyyteen, jota kylläkin on tullut hangattua aika lailla tässä toipumisaikana. Ja juuri aerobisen harjoittelun merkitys oikein korostuu aina dieetillä ollessa, joten fillari varmaan tulee taas tutuksi. Nuorempana, juuri tuolla lukion alun kantturoissa, pääpaino tuossa voimanhankinnassa oli räjähtävyydessä, heitinhän kuitenkin keihästä ihan siinä kilpaillakseni, räjähtävästä voimasta ei kuulemma ole haittaa tuossa harrastuksessa, tai ylipäätään missään heittolajissa. Lihasten erottuvuus tai koko ei ole niinkään ollut ikinä tärkeää, vaan juuri voima. Nyt tässä vaiheessa koulutusta sillä nyt ei ole niin merkitystä, että millaista se voima on, kunhan on voimaa. Sellaista, millä puntti nousee.
Mutta näin se alkaa. Päivittäistä, tai ainakin viikottaista etenemistä voit sitten seurata blogista. Postaan sinne jonkin verran ihan treeniohjelmani sisältöä ja toteutumista, ja ylipäätään kaikkea, mikä nyt edes etäisesti liittyy aiheeseen. Mutta tästä on hyvä jatkaa.